Jääkiekon naisten MM-joukkueen savolaispelaajat

3.5.2019


Elisa Holopainen. Kuva: Juniori-KalPa ry
Elisa Holopainen. Kuva: Juniori-KalPa ry
Tanja Niskanen. Kuva: Juniori-KalPa ry
Tanja Niskanen. Kuva: Juniori-KalPa ry

Suomen naisten jääkiekkojoukkue voitti upeasti hopeaa MM-kilpailuissa Espoossa huhtikuun puolivälissä.

MM-joukkueen kantaviin voimiin kuuluivat KalPan Elisa Holopainen ja Tanja Niskanen. Molemmat ovat paitsi loistavia pelaajia, myös hyviä esimerkkejä siitä, että huipulle voi päästä myös pikkupaikkakunnalta. Tanjalla on takanaan jo useat aikuisten MM-kisat ja yhdet Olympialaiset, kun taas Elisa on kiertänyt arvokisoja aiemmin nuorten ikäluokissa.

Tanja on kotoisin Juankosken läheltä Säyneisestä, jossa hän aloitteli pelaamisen ison veljen perässä poikien joukkueessa ulkojäällä.  Kasvattajaseura on Juankosken Kuohu, mutta jäähallia ei Juankoskella ole eikä tyttöjoukkuetta, joten Tanja siirtyi pelaamaan KalPaan.  Elisa puolesta on kotoisin Tuusniemeltä, jossa pelaaminen alkoi niin ikään ulkojäillä isoveljen perässä. Pienellä paikkakunnalla ei kuitenkaan ollut joukkuetta, eikä seuraakaan, joten jo 4 -vuotiaana Elisa aloitti harjoittelun KalPassa.

Elisa on nuoresta iästään huolimatta kehittynyt huimasti ja on tällä kaudella tehnyt varsinaisen läpimurron.  Tammikuussa Japanissa pidetyissä N18 vuotiaiden tyttöjen MM-kisoissa tyttöleijonat voittivat pronssia. Elisa palkittiin tuolloin turnauksen parhaana hyökkääjänä. Ja nyt takana ovat loistavat naisten MM-kisat ja tuloksena hopeamitali. Tanjalla puolestaan on taskussaan vuodelta 2018 Olympialaisten pronssimitali.

Viime kaudella molemmat naiset pelasivat KalPassa. Pelaamisen ohella Elisa opiskelee nyt toista vuotta Klassikan urheilulukiossa ja Tanja käy töissä. Naiskiekkoilijoiden arkea ei voi vielä verrata miespelaajiin, sillä pelaamisesta ei saa rahaa. Edellisten olympialaisten jälkeen pronssia tuoneen joukkueen pelaajille myönnettiin kuitenkin 10 000 euron urheilija-apuraha, mikä helpottaa tilannetta. Työn ohella harjoittelu on kuitenkin erittäin tiivistä ja monipuolista ja pelaaminen kuormittavaa.

Naisjääkiekossa ammattilaisena voi pelata yliopistosarjoissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Lähempänä vaihtoehtona on kuitenkin Ruotsi, jonne on lähtenyt paljon pelaajia Suomesta. Ammattilaisura Ruotsissa houkuttelee myös Tanjaa ja Elisaa tulevaisuudessa. Tanjalla ensi kauden osoitteesta on vielä 4-5 vaihtoehtoa ja päätös syntyy kevään aikana. Pidempään kotimaan liigaa kiertänyt Tanja kokee, että olosuhteet ovat Suomessa lähes samat kaikkialla, eli siinä mielessä uudet tuulet ja Ruotsi voisi olla hyvä vaihtoehto. Elisa puolestaan jatkaa ensi kaudella vielä KalPan riveissä, mutta sen jälkeen tulevaisuuden suunnitelmat ovat auki. Ammattilaisuus Ruotsissa on kuitenkin haaveena.

Kokonaisuutena naisjääkiekko on mennyt hyvään suuntaan, menestystä on tullut ja taso on kehittynyt. Lisää buustia ja näkyvyyttä tuli varmasti kotimaassa pidettyjen MM-kisojen myötä. Katsojia oli paljon niin paikan päällä kuin TV:n ääressäkin. Lisää harrastajia kuitenkin kaivataan, mikä lisäisi kilpailua ja tasoa edelleen. Tämän myötä saataisiin myös enemmän katsojia peleihin ja samalla enemmän sponsoreita. Sekä Tanja että Elisa kannustavatkin tyttöjä tulemaan lajin pariin. Lapsena harjoittelu onnistuu myös poikien kanssa samassa joukkueessa, sillä peli ole vielä tuolloin niin fyysistä. Lajin voi siis aloittaa myös pienemmällä paikkakunnalla tai vaikkapa tyttökiekkokoulujen kautta.

Kaiken kaikkiaan urheilu ja jääkiekko lajina antaa harrastajalleen todella paljon. Tanja mainitsee, että joukkuelaji tuo mukanaan paljon ystäviä, kokemuksia ja tunteiden vuoristorataa, kuten MM-finaali osoitti. Elisa haluaa myös lopuksi sanoa, että kaikkien kannattaisi käydä katsomassa edes joskus naisten jääkiekkoa. Taitotaso on kehittynyt ja pelit ovat nykyisin todella vauhdikkaita. Toivottavasti naisleijonien hieno menestys houkutteleekin katsomoihin ensi kaudella runsaasti uusia silmäpareja.